Kyl mää nii kauhii palajo taas tunnen ihtein typeräks noitten mun opiskelutovereitteni rinnalla... Mistähä mää taas sen ajan löyrän tehrä tehtäviä.. Ovat niin hianost pohtinneet sosiaalipedagogista viitekehystä.. Arvatkaa mitä? Mulle se on vaa sanahirviö. Pitää ensin perinjuurin suomentoo mitä se oikkee tarkottaa. Sitte mä vasxt pääsen juurille ja alottaa tuon tehtävän. On se hianoo jotta omassa opintoryhmäs on noin uppeita ja hianost ajattelevii ihmisii!

No, täytyy alkkaa tänä iltana vissii sitte ihan tosissaa keskittyy noihin tehtäviin :)

Kulunut on vuosia liki kahdeksan

en mä unohtanut tätä oo

en vain oo saanna aikaseks

tuntojain paperille laittaa vain

 

plogi toinen mulla ol vainen 

mutta sen mie oon ihan unhoon jättänyt

kahden pojan verran 

on elämäni avartunut

 

oon saanna kokkee lastein kautta

mitä äitiytein on

ja mitä elämä ylleensäkkin on

 

on matkalle sattunut 

myös suru sanaton, suunnaton

isoäidin menetin

nuorinta oottaissain

 

ja poikain välistä tyttösenkin menetin

pienen, jota tänne Luoja tahtonut ei

mutta äitinä kaipaan häntä vieläkin,

pientä syntymätöntä prinsessaa

 

hänet Liisaksi nimesin

on tähtenäin taivaallain

päivinä huonoina, häntä aina ajattelen 

ja hälle suukon taivaalle heitän

<3

 

Voi tavatonta! Joko se joulukuu on? Johan se... Apua, taas joulu tuleee ja jyrää.... Ei vainen. olen kerrankin aloittanut kaiken ajoissa, kiitos loman (mitä sitä nyt oli 3pv). Joulu on leivottuna pakkasessa ja siivoustakin tehtynä jonkin verran. Ja uusia (tai siis vanhoja, mutta minulle uusia) huonekaluja hankittuna. Minun puolestani joulu saa ottaa ja tulla tupahan. Ostimme joulukuusen, sellaisen teko kuusen tänä vuonna. En pidä neulasista kun niitä saa juhannuksenakin siivota sohvilta pois. Mukava katsoa pidänkö muovikuusesta. Äitini sanoo ettei joulu ole joulu jos ei kuusen tuoksua ole sisällä. Voihan sitö tuoda muuten maljakkoon kuusen oksia. Saahan niistä tuoksua. Lahjatkin olen hankkinut kutakuinkin niille joille oli tarkoituskin. AIkuiset emme tartte lahjoja, kummilapsille kävin ostamassa lahjat. Eiköhän se siitä valkene, joulu siis.

Huomenna olisi työpäivä, sunnuntaista huolimatta. Jonkunhan se on mummot ja vaarit hoidettava sunnuntainakin. Mutta se onkin antoisaa tuo viikonloppu työ. Hiukan toisenlaista kuin arkipäivinä. Ja äkkiä se vuoro aina menee. JOO. Kohta täytyy laittaa sauna lämmite ja saunoa ja sitten ollaa illan aikana hivuttautumassa Längelmäelle, haetaan mieheni kaveri sieltä pois (on jollain keikalla siellä). Eli yöstä tulee lyhyt... no, nukuttaapahan huomenna paremmin.

 

Näihin tunelmiin siis lopetan tämän kirjoittelun tältä erää... hyvää joulun odotusta lukijoille!

Löysin yhden ohjeen yksistä säärystimistä ja arvata saattaa, että oli aivan pakko aloittaa niiden tekeminen. Ne ovat kirjoneuletta. Väriskaala on viininpunainen, valkoinen, harmaa ja tumman sininen. Saa nähdä milloin ne saan valmiiksi, ehkä jouluun mennessä! Ajatelkaa, jouluun aikaa reilu 2,5 kk:tta! Tässähäntäytyisi alkaa suunnittelemaan joululahjoja pikkuhiljaa... Olohuoneemme on nyt valmis, värit ovat sellaiset kuin olin toivonutkin. Vielä pitäisi joitakin hankintoja tehdä! Kynttilälampetit... ja senkki. Taulutkin kun saisi vielä laitettua seinälle! Sitten olisi kaikki hyvin.

Nyt on niin, etää remppa on kuta kuinkin loppusuoralla. Seinät alkavat oleen uuden tapetin peitossa ja huonekalumme alkavat päästä oikeuksiinsa. Kuten olen monesti kuullut sanottavan, että kun yhden kohdan saa remontoitua tullee inspiraatio tehdä sitten joka huoneelle jotain, ja näin on minun kohdalla käymässä. Keittiön kaappien ovet maalasin kesälomani aikana roosansävystä valkoiseksi. Ja nyt on olohuoneemme vuorossa. Remonttireiska on laittamassa viimeisen seinän tapettia paikalleen. Nyt olohuoneemme väriloisto on entisen vaalean beigen sijasta viininpunaisen ja vaalean beigen yhdistelmä. Ihanaa... Värit kodissamme kunniaan!