Kulunut on vuosia liki kahdeksan

en mä unohtanut tätä oo

en vain oo saanna aikaseks

tuntojain paperille laittaa vain

plogi toinen mulla ol vainen 

mutta sen mie oon ihan unhoon jättänyt

kahden pojan verran 

on elämäni avartunut

oon saanna kokkee lastein kautta

mitä äitiytein on

ja mitä elämä ylleensäkkin on

on matkalle sattunut 

myös suru sanaton, suunnaton

isoäidin menetin

nuorinta oottaissain

ja poikain välistä tyttösenkin menetin

pienen, jota tänne Luoja tahtonut ei

mutta äitinä kaipaan häntä vieläkin,

pientä syntymätöntä prinsessaa

hänet Liisaksi nimesin

on tähtenäin taivaallain

päivinä huonoina, häntä aina ajattelen 

ja hälle suukon taivaalle heitän

<3